Kesää päin tässä mennään. Enää kaks koetta kolmesta jäljellä, ja sitte voinki jo melkeen sanoa, että koulu on tältä vuodelta ohi! Ja miten hauskaa onkaa sanoa, että sitten ei mun tartteekaan käydä koulua Suomessa vuoteen :D
Edellinen viikko mulla meni aikalailla jo lomasissa tunnelmissa, kun ei ollut koulua sitte maanantain jälkeen ollenkaan. Ainoo oli, että olis ehkä pitäny kokeisiin panostaa ja lukea vähän enemmän jo tollon, mutta minkäs sille voi, kun kesäloma kutsuu ja laiskuus on huipussaan. Tuli katottua Euroviisuja ja pitää kyllä sanoa, että tykästyin paljon siihen Saksan voittokappaleeseen!
Oon alkanu tässä miettiä, millasta olis jos oisinki valinnu jonku muun maan ku USA:n. Muun muassa Saksa on käyny monesti mun mielessä ja ois ollu varmasti ainakin erilainen vuos tiedossa jossei muuta. Oon kuitenki enemmän ku tyytyväinen tohon mua odottavaan USA:han. Se vaan on aina jotenkin suuruudellaan ja kaukasuudellaan kiehtonu ja vetäny mua puoleensa. Pikkuhiljaa alkaa tässä jännistystä tulemaan, kun tajuaa, että on oikeesti lähdössä pian. Tai riippuu aika paljolti siitä millon mä sitten lähden, koska syyskuu ei kyllä tunnu vielä kovin läheiseltä, mutta heinäkuu ja elokuun alkuki nyt ainaski joo. Hui. Mutta luulen, että tajuun sen kaiken vasta sitten lentokoneessa tai ehkä vasta sitten, kun mun jalka koskettaa taas maata siellä Atlantin toisella puolella, tai kun herään uudesta paikasta, uudesta huoneesta, uudesta sängystä. Mutta sen nään sitte siellä :)
Eilen tuli juostua Naisten kymppi, tai kävelin mä neljän kilsan jälkeen aina pari metrii välil ;D Tykkään vaan niin paljon enemmän juosta lyhyitä matkoja! En sen takia, etten jaksais pitkiä, vaan siks että tykkään juosta kovaa ja turhaudun kun en voi juosta semmosta vauhtia pitkään. Mutta ilosesti pääsin maaliin, eikä tarvinnu ees kontata tai mitään :D
maanantai 31. toukokuuta 2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Valmennusta
Tosiaaan muutama päivä sitten (la 15.5.) meillä oli neljän tunnin mittanen valmennustilaisuus Lauttasaaressa. Menin sinne äitin kanssa hyvissä ajoin. Piti varata aikaa jonkun verran sen paikan etsimiseen, kun ei kumpikaan olla mitään suunnistajia, mutta loppujen lopuks ihan hyvin löydettiin perille ja taidettiin olla melkeinpä ensimmäiset siellä :D
Siellä saatiin sitten punaset STS-paidat ja keltaset STS-reput, jotka pitää lähdettäessä laittaa sitten päälle. Etenki paita oli mukava yllätys, se on kivan kokonen, ei liian iso eikä liian pieni ja kivan värinen. Saatiin myös tietää kaikki mahdolliset lähtöpäivät, joita tosiaan on monia. Yllätyin muutenkin, miten paljon meitä siellä oli, sillä olin jotenki kuvitellu, että meitä olis jotenkin vähän, en tiedä miks :D
Mutta se tilaisuus siis alko siellä auditoriossa semmosella parin tunnin mittasella puheella säännöistä, käytännön jutuista ja kaikesta tommosesta, minkä jälkeen meijät jaettiin ryhmiin, joissa jokasessa joku entinen vaihtari kerto omasta vaihtarivuodestaan, kokemuksistaan ja tommosesta. Etenkin toi jälkimmäinen tuntu tosi hyödylliseltä ja antosalta, ja muutenkin oli tosi mukava ja varmasti hyödyllinen tilaisuus. Oon nyt ihan täpinöissä kaikesta tästä!
Perhetiedoista tai muista ei mulla vieläkään oo mitään uutta sanottavaa, alan pikkuhiljaa kallistua siihen ajatukseen, että saan ne sitten jotain neljää päivää ennen lähtöä. Toivon tietty, et saisin ne jo heti huomenna! Mutta meilummin myöhään mulle oikeesti sopiva perhe ku aikasin huonompi, tai jotenki tolleen :D
Niin ja pakko sanoo vielä ihan asiaan littymättömästi, että rakastan tätä ilmaa! Oon nyt parina päivänä ollu ulkona enemmän ku yleensä vaan sen takia, että tuolla on noin lämmintä. Ja no toivon, että tää punasuus muuttuu viel rusketukseks ja että nää säät jatkuu! Tämmösestä tykkään!
Laitan tähän loppuun vielä ne kaikki maholliset päivät, joina voin lähteä. Käsitin, että en lähe noina päivinä minä Nykin valmennuskurssille lähtevät, mutta aika paljon noita silti on. Niin ja näissä on se kiva, että ehin viettää mun 18-vuotissynttäreitä vielä ennen lähtöä! :) (ne on siis 24.7.)
27.7. (valmennuskurssi)
29.7.
31.7.
4.8. (valmennuskurssi)
7.8.
10.8.
13.8. (valmennuskurssi)
14.8.
17.8.
19.8.
21.8.
24.8.
28.8.
31.8.
2.9.
4.9.
So, we'll see!
Siellä saatiin sitten punaset STS-paidat ja keltaset STS-reput, jotka pitää lähdettäessä laittaa sitten päälle. Etenki paita oli mukava yllätys, se on kivan kokonen, ei liian iso eikä liian pieni ja kivan värinen. Saatiin myös tietää kaikki mahdolliset lähtöpäivät, joita tosiaan on monia. Yllätyin muutenkin, miten paljon meitä siellä oli, sillä olin jotenki kuvitellu, että meitä olis jotenkin vähän, en tiedä miks :D
Mutta se tilaisuus siis alko siellä auditoriossa semmosella parin tunnin mittasella puheella säännöistä, käytännön jutuista ja kaikesta tommosesta, minkä jälkeen meijät jaettiin ryhmiin, joissa jokasessa joku entinen vaihtari kerto omasta vaihtarivuodestaan, kokemuksistaan ja tommosesta. Etenkin toi jälkimmäinen tuntu tosi hyödylliseltä ja antosalta, ja muutenkin oli tosi mukava ja varmasti hyödyllinen tilaisuus. Oon nyt ihan täpinöissä kaikesta tästä!
Perhetiedoista tai muista ei mulla vieläkään oo mitään uutta sanottavaa, alan pikkuhiljaa kallistua siihen ajatukseen, että saan ne sitten jotain neljää päivää ennen lähtöä. Toivon tietty, et saisin ne jo heti huomenna! Mutta meilummin myöhään mulle oikeesti sopiva perhe ku aikasin huonompi, tai jotenki tolleen :D
Niin ja pakko sanoo vielä ihan asiaan littymättömästi, että rakastan tätä ilmaa! Oon nyt parina päivänä ollu ulkona enemmän ku yleensä vaan sen takia, että tuolla on noin lämmintä. Ja no toivon, että tää punasuus muuttuu viel rusketukseks ja että nää säät jatkuu! Tämmösestä tykkään!
Laitan tähän loppuun vielä ne kaikki maholliset päivät, joina voin lähteä. Käsitin, että en lähe noina päivinä minä Nykin valmennuskurssille lähtevät, mutta aika paljon noita silti on. Niin ja näissä on se kiva, että ehin viettää mun 18-vuotissynttäreitä vielä ennen lähtöä! :) (ne on siis 24.7.)
27.7. (valmennuskurssi)
29.7.
31.7.
4.8. (valmennuskurssi)
7.8.
10.8.
13.8. (valmennuskurssi)
14.8.
17.8.
19.8.
21.8.
24.8.
28.8.
31.8.
2.9.
4.9.
So, we'll see!
lauantai 1. toukokuuta 2010
Summer, where are you?
Vappu tuli ja meni. Kaikki tuntuu vaan tulevan ja menevän, mutta kuitenkin se päämäärä häämöttää vielä jossakin kaukana. Haluisin, että tulis kesä, nopeesti. Että loppus vähäks aikaa tää tavallinen, tylsä arki ja tää tylsän pitkä odottaminen. Haluaisin hypätä pari viikkoa eteenpäin ja sitten vielä koittaa nauttia jotenkin suomalaisesta koulusta ja kaikista ihanista ihmisistä, joita kaikkia toivottavasti nään vielä lomallakin ennen lähtöä tai mistä sen tietää, jos nään niitä vielä syksylläkin, jos lähtö sattuu olemaan vasta syyskuussa. Ärsyttävää, ku ei voi suunnitella heinäkuun puolivälistä eteenpäin mitään, kun ei yhtään tiedä vielä, millon pitäs suunnata matkalaukkujen kanssa lentokentälle. Ja vielä oudompaa on kysyä itseltään, että mitä mua siellä määränpäässä odottaa tai saati missä se määränpää sitten onkaan. Jotakin Alaskan ja Floridan väliltä, mutta jotain minne haluan mennä ja missä haluan viettää vuoden ja missä mua odottaa ihmisiä, jotka haluaa tutustua muhun ja joihin mäkin haluan tutustua, jotain missä saan viettää vuoden elämästäni. Toisaalta kuitenkin jännittävää, kun ei vielä tiedä mitään, voi vaan kuvitella kaikkea mahollista ja yrittää arvailla. Silti olis ihanaa saada tietää.
Huomenna haen kirjastosta Lewis Carrollin Alice in Wonderland -kirjan. Siitä tulee ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luen englanniks. Ehkä mun seuraavasta vuodestakin tulee Julia in Wonderland.
Huomenna haen kirjastosta Lewis Carrollin Alice in Wonderland -kirjan. Siitä tulee ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luen englanniks. Ehkä mun seuraavasta vuodestakin tulee Julia in Wonderland.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Sitä sun tätä eikä oikeen niitäkään
Eilen tuli STS:ltä taas postia. Niitä kirjeitä on niin kiva saada, ku tietää, että aina siellä sisällä on jotain kivaa. Tällä kertaa tuli kutsu valmennustilaisuuteen, joka on siis 15.5. Helsingissä, ja ohessa oli semmonen lappu, joka pitää vanhempien kanssa täyttää ns. ennakkotehtävänä ennen ku menee sinne. Siinä pitää kuvitella, että meille tulis amerikkalainen vaihtari ja sit siinä oli erilaisia kysymyksiä siihen liittyen. Tuntu kyllä vähän oudolta lukea niitä, ku suurin osa tuntu niin itsestäänselvyyksiltä. Esimerkiks kuka oikeesti laittas päälleen paidan, jossa lukee "vitun päivänsäde", jos istutaan ei niin tuttujen vieraitten kanssa kahvipöydässä? Tai no ehkä joku vois, mut itel ei ainaskaa tulis ees mieleen. Mutta tarkotuksena varmaan oli käydä läpi asioita, joita varmaan kannattaa välttää ja joissa kannattaa asettua ehkä ensin sen perheen asemaan ja miettiä, miltä niistä tuntuis, jos tekisin jotain tommosta.
Toisaalta noista kysymyksistä alko miettiä, että mitä jos onkin sitte jollain lailla "huono" vaihtari. Jos tekee jotain tahtomattaan väärin. Muutenkin oon miettiny, että varmasti siellä on erilaiset tavat ja tottumukset, niinkun varmasti joka kulttuurissa. Ja varmasti ne vaikuttaa niitten näkemykseen siitä millasena ne mut näkee, ihan niinkun munkin tavat ja tottumukset vaikuttaa mun tekemiin päätöksiin asioista. Voisin hyvinkin kuvitella että tällänen ihan perus suomalainen tyttö voi aika helpostikin tuntua osin ehkä vähän töykeältä, varsinkin jos unohtaa puheestaan kaikki please:t sun muut, joita suomessa harvemmin käytetään. Hieman kärjistäen vois sanoa, että suomalaisuuteen oikeestaan kuuluu tietty pidättyväisyys verrattuna moneen muuhun kulttuuriin, ja huomaan sen usein itessänikin. Esimerkiks bussissa ei koskaan istuta toisen viereen ellei oo pakko (toisaalta mun mielestä luo ihmisestä hirveen epäkohteliaan kuvan, jos istuu sillä käytävänpuoleisella paikalla tai jos pitää laukkua siinä toisella penkillä jos bussi on täynnä, en tiedä miks :D), minkäänlainen small talk ei kuulu moneenkaan tilanteeseen esim. kaupassa just ja just saatetaan sanoa moi tai hei tai jotain tommosta myyjälle eikä kavereillekaan aina moikata, mikä musta kyllä on vähän outoa, mutta tollasta. Sit kun aattelee nii tuntuu varmaan aika oudolta, kun yhtäkkiä ympärillä onkin ihan erilaiset tavat ja tottumukset, kun mihin on tottunu, vaikka oiskin positiivisella asenteella liikkeellä. Ja tätähän vaihtarina olo oikeestaan juuri on; sen maan kulttuurin opettelua ja omaksumista. Ja se onkin yks mun päätavotteista, että oppisin sen vuoden aikana niin paljon kun vaan mahdollista Amerikan kulttuurista (joka pitää sisällään siis kaikki tavat ja tottumukset, kielen yms.).
En oikeen nyt tiedä, millanen tästä mun tekstistä tuli, että onko tässä mitään päätä tai häntää, mutta jossei tästä kokonaisuutena saa selvää nii ainakin yksittäisiä asioita. Pointti mulla tässä oikeestaan oli vaan alustaa tota tulevaa valmennustilaisuutta ja mun pohdintoja tai jotain tommosta, sillä ootan paljon tota päivää, kun saa tavata muita vaihtareita ja jutella vuoteen liittyvistä asioista! :)
Perhe-, alue- ja lähtöpäivämäärätietoja odotellen,
Julia
Toisaalta noista kysymyksistä alko miettiä, että mitä jos onkin sitte jollain lailla "huono" vaihtari. Jos tekee jotain tahtomattaan väärin. Muutenkin oon miettiny, että varmasti siellä on erilaiset tavat ja tottumukset, niinkun varmasti joka kulttuurissa. Ja varmasti ne vaikuttaa niitten näkemykseen siitä millasena ne mut näkee, ihan niinkun munkin tavat ja tottumukset vaikuttaa mun tekemiin päätöksiin asioista. Voisin hyvinkin kuvitella että tällänen ihan perus suomalainen tyttö voi aika helpostikin tuntua osin ehkä vähän töykeältä, varsinkin jos unohtaa puheestaan kaikki please:t sun muut, joita suomessa harvemmin käytetään. Hieman kärjistäen vois sanoa, että suomalaisuuteen oikeestaan kuuluu tietty pidättyväisyys verrattuna moneen muuhun kulttuuriin, ja huomaan sen usein itessänikin. Esimerkiks bussissa ei koskaan istuta toisen viereen ellei oo pakko (toisaalta mun mielestä luo ihmisestä hirveen epäkohteliaan kuvan, jos istuu sillä käytävänpuoleisella paikalla tai jos pitää laukkua siinä toisella penkillä jos bussi on täynnä, en tiedä miks :D), minkäänlainen small talk ei kuulu moneenkaan tilanteeseen esim. kaupassa just ja just saatetaan sanoa moi tai hei tai jotain tommosta myyjälle eikä kavereillekaan aina moikata, mikä musta kyllä on vähän outoa, mutta tollasta. Sit kun aattelee nii tuntuu varmaan aika oudolta, kun yhtäkkiä ympärillä onkin ihan erilaiset tavat ja tottumukset, kun mihin on tottunu, vaikka oiskin positiivisella asenteella liikkeellä. Ja tätähän vaihtarina olo oikeestaan juuri on; sen maan kulttuurin opettelua ja omaksumista. Ja se onkin yks mun päätavotteista, että oppisin sen vuoden aikana niin paljon kun vaan mahdollista Amerikan kulttuurista (joka pitää sisällään siis kaikki tavat ja tottumukset, kielen yms.).
En oikeen nyt tiedä, millanen tästä mun tekstistä tuli, että onko tässä mitään päätä tai häntää, mutta jossei tästä kokonaisuutena saa selvää nii ainakin yksittäisiä asioita. Pointti mulla tässä oikeestaan oli vaan alustaa tota tulevaa valmennustilaisuutta ja mun pohdintoja tai jotain tommosta, sillä ootan paljon tota päivää, kun saa tavata muita vaihtareita ja jutella vuoteen liittyvistä asioista! :)
Perhe-, alue- ja lähtöpäivämäärätietoja odotellen,
Julia
tiistai 13. huhtikuuta 2010
This is my way
Oon tässä monta päivää ajatellu ja miettiny mun tulevaa vuotta, oottanu isäntäperhettä, tietoja lähdöstä ja muuta semmosta. Se vaan on koko ajan niin päällimmäisenä mun mielessä, että oon oikeesti lähdössä ens vuodeks ihan toiselle puolelle maailmaa. Musta on tullu ehkä jotenkin "riippuvainen" tähän hommaan, sillä joka päivä käyn monta kertaa varmistamassa sähköpostit, ettei vaan oo tullu mitään uutta viestiä STS:ltä ja oon lukenu vaikka kuinka montaa eri vaihtariblogia. Ehkä se on vaan osa sitä, että totuttaudun asiaan, että ens vuonna tuun olemaan jossain ihan muualla ihan eri ihmisten kanssa ja tulee olemaan varmasti erilaista.
Meillä alko koulussa maanantaina uus jakso. Mulla on vaan kolme lukuainetta: matikka, enkku ja hissa, ja niiden lisäks kaks kurssia tanssia, joista toinen on improa ja toinen akrobatiaa, ja sitten on vielä musaa. Ja vaikka en oo harrastanu tanssia sitten vitosluokkaan loppuneen kuusvuotisen baletti-harrastuksen, toi tanssi tuntuu tosi mukavalta! Ja vaikka mulla on ollu vasta muutama tunti noita kaikkia voin sanoa, että tää jakso on ehkä onnistunein mitä mulla on ollu, sillä kaikki noi mitä mulla on, on musta oikeesti tosi kivoja. Mutta pointti tässä jakso-aine-selittelyssä oli se, että kun mulla on näin paljon kivoja aineita unohtuu vaihtovuosi ees hetkeks siitä seasta. Tykkään ajatella ja miettiä sitä, mutta näin en aattele sitä ihan koko ajan, jää muutaki elämää jäljelle :D Kaiken lisäks tosi moni noista mun kursseista on varmasti hyödyllinen siellä USA:ssa, sillä esim. historiassa mulla on meneillään 6.kurssi, jolla tarkastellaan muita kulttuureja ja niiden historiaa, ja yhtenä osana sitä on myös Pohjois-Amerikka. Lisäks meidän kurssilla on Kiinasta tullu vaihtari Amber, ja on tosi mukava kuulla sen kokemuksia Suomesta ja sen vaihtariajasta täällä. Samainen Amber ja sen lisäks vielä australialainen Fiona on mun kanssa tolla samalla akrobatiakurssilla. Ja sit on vielä enkku, joka on ylppäreihi valmistava 7.kurssi, mistä on varmasti kielitaidon harjottamisen kannalta hyötyä. Ootan niin kovasti,että pääsisin valitsemaan niitä aineita sieltä koulusta, jonne USA:ssa meen!
Mutta ettei tästä tulis pelkkää mun kursseista selittelyä, mulla oli tässä ihan ideakin; ajattelin kirjottaa pienen pätkän siitä, miten ja miks hain vaihto-oppilaaks, miks juuri STS:n kautta ja sit ois vielä, mitä vuodelta odotan, jos nyt kaikki nää saisin jotenki tähän mahtumaan :D
Joten, kaikki alko siis oikeestaan siitä, että olin viime kesänä kuukauden kielikurssilla Pismo Beachilla, Californiassa. Se oli lyhyesti sanottuna mahtava reissu. Asuin siellä mun hostperheen luona yhdessä kahden samanikäisen tytön kanssa: espanjalaisen Lauran ja ranskalaisen Charloten. Meidän hostvanhemmat Mike ja Jan oli semmonen vanhempi pariskunta ja ne oli tosi mukavia ja ihania. Niillä oli aivan järkyttävän iso talo ja muutenkin kaikki tuntu alussa ihan hirveän isolta siellä. Sää oli pieni pettymys, sillä ei siellä rannikolla ollukaan ihan niin lämmin ku olin kuvitellu, vaikka lämmin kyllä oli! hah :D
Siihen meijän kurssiin kuulu, että käytiin arkisin koulua ja sen jälkeen meillä oli aina pieniä aktiviteetteja, kuten baseballin pelaamista, retkiä San Luis Opisboon, Santa Mariaan yms.
Sitten meillä oli myös kaks erillistä isompaa retkeä: neljän päivän retki Los Angelesiin, jossa nähtiin mm. Hollywood, Downtown Disney, Beverly Hills, Universal Studios, California Adventure Park, Disney Land, Venice Beach ja Santa Monica.
Toinen erillinen retki oli kolmen päivän retki San Franciscoon, jossa nähtiin mm. Chinatown, Golden Gate Bridge, Pier 39, Bay Bridge ja käytiin parin tunnin limusiiniajelulla!
Retkien, aktiviteettien, koulun ja muun ohella vietettiin myös tosi paljon aikaa perheen kanssa. Syötiin melkein joka ilta illallista yhdessä ja suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa, käytiin pelaamassa niiden kanssa tennistä tennisclubilla ja uitiinkin siellä ja leffoja tuli katottua paljon. Kaiken tän lisäks meillä oli paljon erilaisia juhlia; oli barbeque-iltaa, Ef-discoa ja sattupa 4th of July:kin olemaan siellä meijän matkan aikana. Oli kyllä hieno kokemus nähdä, miten amerikkalaiset vietti itsenäisyyspäiväänsä erilaisin kulkuein ja ilotulituksin, ja jokasesta talosta liehu jossakin kohtaa USA:n lippu. Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava kokemus, ja tuli shoppailtua, löhöiltyä rannalla ja saatua kavereita kyllä ihan urakalla! Ja kommelluksiakin sattu matkaan; meidän bussi esimerkiks meni rikki keskellä Hollywoodia, ja jouduttiin siitä kävelemään sinne keskustaan, joku vanha pappa lähti seuraamaan mua, Ninaa ja Annukkaa Los Angelesin yössä, Charlotte silitti vahingossa Miken paidan pilalle, kierrettiin koko päivä California Adventure Parkissa luullen, että se on Disney Land, kunnes joku illalla sano että Disney Land on sillä toisella puolella jne. mutta kaikista näistä msiis selvittiin ja näin jälkeen päin ei noille voi muuta ku nauraa, mutta kaikesta tästä alko siis kunnolla mun pohdinta siitä, että haluan vaihtoon ihan koko vuodeksi USA:han.
Alussa mietin, että onko tyhmää lähteä vaihtariks vasta lukion kakkosvuoden jälkeen, sillä suurin osa mun kavereista ja tutuista, jotka oli lähtemässä vaihtoon, oli lähteny jo vuotta aikasemmin, enkä oikein tienny ketään, joka ois ollu lähteny vaihtariks vasta niinkun mä. Toinen, mikä mua mietitytti aika pitkään oli kirjotukset, jotka tulee siis alkamaan mulla heti sinä syksynä ku palaan takas kouluun Suomessa, mutta pitkän miettimisen jälkeen sain kaiken onnistumaan niin, että kirjotan sillon syksyllä kun oon tullu takasin. Onhan mulla siinä kesällä aikaa vielä lukea :D Vanhemmat mulla oli loppujen lopuks aika helppo saada taipumaan kun ne näki, miten kovasti tätä haluan, ja daddy oli jo aikasemmin mulle heittäny, että mitä jos lähtisin vuodeks vaihtoon. Sillon en ollu oikeen vielä varma, enkä valmiskaan jättämään vuodeks kaikkea tätä tuttua ja turvallista. Siitä johtuen oikeestaan lähinkin sinne kielikurssille.
Seuraava askel oli sitten etsiä sopiva järjestö. Niitä olin jo pidemmän aikaan katellu ja miettiny mikä olis paras mahollinen. Aluks päädyin AFS:ään, jonka haastattelussa kävinkin. Mutta kun sieltä ei alkanu kuulua mitään päätin kokeilla vielä STS:nkin kautta, ja eikös mitä; sain ihan parin viikon sisällä kirjekuoren, jossa mut hyväksyttiin niitten vaihto-ohjelmaan. Siitä alko sitten hirveä papereitten täyttäminen, valokuvien teettäminen ja lääkärissä ja terveydenhoitajan luona käyminen. Tätä hankaloitti vähän se, ettei mulla ollu kun vaan muutama viikko aikaa täyttää kaikkia näitä kaavakkeita, sillä olin päässy koulun Rooma-proggikseen, jossa edellisenä keväänä meijän luokse oli tullu italialaisia nuoria viikoks ja nyt vastaavasti oltiin me lähössä niiden luo viikoks Roomaan. Lisäks meillä oli tollon meneillään koulun näyttis-proggiks Pikku Naisia, joka vei ihan hirveesti aikaa, kun harkkoja saatto olla ihan iltamyöhään asti ja joskus jopa viikonloppusinkin. Selvisin kuitenkin kaikesta tästä ja mut palkittiin ihanalla viikolla Roomassa, ja sen jälkeen kun meillä aika nopeesti alko esitykset siinä Pikku Naisia -proggiksessakin oli fiilis ihan katossa.
Noitten pepereitten lähettämisen jälkeen alko sitten odotus isäntäperheestä, alueesta yms. Aluks olin laittanu hakupapereihin aluetoivomukseks Floridan, mutta en sitten laittanukaan sitä noihin lopullisiin papereihin, sillä siitä olis kuitenki pitäny maksaa 400e lisää ja kun pidemmälle mietin niin eihän sillä alueella loppujen lopuks niin suurta merkitystä ole. Kunhan saisin vaan hyvän ja just mulle sopivan perheen ja saisin sieltä ystäviä ja oppisin lisää amerikkalaisesta kulttuurista sekä enkun kielestä, olisin enemmän kuin tyytyväinen!
Tässä keväällä kävin sitten STS:n toimistolla kielitesteissä. Ne sano siellä, että moni USA:han lähtevä joutuu kuulemma ne tekemään, että monet koulut vaatii ne ja osaltaan siihen vaikutti varmasti myös se, että mulla on todettu lukivaikeus tai lukihäiriö mikä nyt onkaan, mutta niin sillä ne halus myös testata, ettei se vaikuta mun siellä opiskeluun.
Nyt ollaankin sitten tässä päivässä, ja odotellaan tietoja. Aika on menny niin nopeesti, etten tavallaan osaa vieläkään ajatella, että oon lähössä vuodeks pois, mutta toisaalta kuitenkin aattelen sitä tosi paljon! Ristiriitasta jälleen kerran :D Mutta nyt tästä on tullu kyllä jo aikamoinen romaani, että en taida noista mun ajattelemista jutuista enempää kirjotella tähän tällä kertaa, kädetki alkaa kohta kramppata :D
Ps. Näitten kuvien sovittaminen tänne tekstin joukkoon on hirmuhankalaa:D
Meillä alko koulussa maanantaina uus jakso. Mulla on vaan kolme lukuainetta: matikka, enkku ja hissa, ja niiden lisäks kaks kurssia tanssia, joista toinen on improa ja toinen akrobatiaa, ja sitten on vielä musaa. Ja vaikka en oo harrastanu tanssia sitten vitosluokkaan loppuneen kuusvuotisen baletti-harrastuksen, toi tanssi tuntuu tosi mukavalta! Ja vaikka mulla on ollu vasta muutama tunti noita kaikkia voin sanoa, että tää jakso on ehkä onnistunein mitä mulla on ollu, sillä kaikki noi mitä mulla on, on musta oikeesti tosi kivoja. Mutta pointti tässä jakso-aine-selittelyssä oli se, että kun mulla on näin paljon kivoja aineita unohtuu vaihtovuosi ees hetkeks siitä seasta. Tykkään ajatella ja miettiä sitä, mutta näin en aattele sitä ihan koko ajan, jää muutaki elämää jäljelle :D Kaiken lisäks tosi moni noista mun kursseista on varmasti hyödyllinen siellä USA:ssa, sillä esim. historiassa mulla on meneillään 6.kurssi, jolla tarkastellaan muita kulttuureja ja niiden historiaa, ja yhtenä osana sitä on myös Pohjois-Amerikka. Lisäks meidän kurssilla on Kiinasta tullu vaihtari Amber, ja on tosi mukava kuulla sen kokemuksia Suomesta ja sen vaihtariajasta täällä. Samainen Amber ja sen lisäks vielä australialainen Fiona on mun kanssa tolla samalla akrobatiakurssilla. Ja sit on vielä enkku, joka on ylppäreihi valmistava 7.kurssi, mistä on varmasti kielitaidon harjottamisen kannalta hyötyä. Ootan niin kovasti,että pääsisin valitsemaan niitä aineita sieltä koulusta, jonne USA:ssa meen!
Mutta ettei tästä tulis pelkkää mun kursseista selittelyä, mulla oli tässä ihan ideakin; ajattelin kirjottaa pienen pätkän siitä, miten ja miks hain vaihto-oppilaaks, miks juuri STS:n kautta ja sit ois vielä, mitä vuodelta odotan, jos nyt kaikki nää saisin jotenki tähän mahtumaan :D
Joten, kaikki alko siis oikeestaan siitä, että olin viime kesänä kuukauden kielikurssilla Pismo Beachilla, Californiassa. Se oli lyhyesti sanottuna mahtava reissu. Asuin siellä mun hostperheen luona yhdessä kahden samanikäisen tytön kanssa: espanjalaisen Lauran ja ranskalaisen Charloten. Meidän hostvanhemmat Mike ja Jan oli semmonen vanhempi pariskunta ja ne oli tosi mukavia ja ihania. Niillä oli aivan järkyttävän iso talo ja muutenkin kaikki tuntu alussa ihan hirveän isolta siellä. Sää oli pieni pettymys, sillä ei siellä rannikolla ollukaan ihan niin lämmin ku olin kuvitellu, vaikka lämmin kyllä oli! hah :D
Siihen meijän kurssiin kuulu, että käytiin arkisin koulua ja sen jälkeen meillä oli aina pieniä aktiviteetteja, kuten baseballin pelaamista, retkiä San Luis Opisboon, Santa Mariaan yms.
Sitten meillä oli myös kaks erillistä isompaa retkeä: neljän päivän retki Los Angelesiin, jossa nähtiin mm. Hollywood, Downtown Disney, Beverly Hills, Universal Studios, California Adventure Park, Disney Land, Venice Beach ja Santa Monica.
Toinen erillinen retki oli kolmen päivän retki San Franciscoon, jossa nähtiin mm. Chinatown, Golden Gate Bridge, Pier 39, Bay Bridge ja käytiin parin tunnin limusiiniajelulla!
Retkien, aktiviteettien, koulun ja muun ohella vietettiin myös tosi paljon aikaa perheen kanssa. Syötiin melkein joka ilta illallista yhdessä ja suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa, käytiin pelaamassa niiden kanssa tennistä tennisclubilla ja uitiinkin siellä ja leffoja tuli katottua paljon. Kaiken tän lisäks meillä oli paljon erilaisia juhlia; oli barbeque-iltaa, Ef-discoa ja sattupa 4th of July:kin olemaan siellä meijän matkan aikana. Oli kyllä hieno kokemus nähdä, miten amerikkalaiset vietti itsenäisyyspäiväänsä erilaisin kulkuein ja ilotulituksin, ja jokasesta talosta liehu jossakin kohtaa USA:n lippu. Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava kokemus, ja tuli shoppailtua, löhöiltyä rannalla ja saatua kavereita kyllä ihan urakalla! Ja kommelluksiakin sattu matkaan; meidän bussi esimerkiks meni rikki keskellä Hollywoodia, ja jouduttiin siitä kävelemään sinne keskustaan, joku vanha pappa lähti seuraamaan mua, Ninaa ja Annukkaa Los Angelesin yössä, Charlotte silitti vahingossa Miken paidan pilalle, kierrettiin koko päivä California Adventure Parkissa luullen, että se on Disney Land, kunnes joku illalla sano että Disney Land on sillä toisella puolella jne. mutta kaikista näistä msiis selvittiin ja näin jälkeen päin ei noille voi muuta ku nauraa, mutta kaikesta tästä alko siis kunnolla mun pohdinta siitä, että haluan vaihtoon ihan koko vuodeksi USA:han.
Alussa mietin, että onko tyhmää lähteä vaihtariks vasta lukion kakkosvuoden jälkeen, sillä suurin osa mun kavereista ja tutuista, jotka oli lähtemässä vaihtoon, oli lähteny jo vuotta aikasemmin, enkä oikein tienny ketään, joka ois ollu lähteny vaihtariks vasta niinkun mä. Toinen, mikä mua mietitytti aika pitkään oli kirjotukset, jotka tulee siis alkamaan mulla heti sinä syksynä ku palaan takas kouluun Suomessa, mutta pitkän miettimisen jälkeen sain kaiken onnistumaan niin, että kirjotan sillon syksyllä kun oon tullu takasin. Onhan mulla siinä kesällä aikaa vielä lukea :D Vanhemmat mulla oli loppujen lopuks aika helppo saada taipumaan kun ne näki, miten kovasti tätä haluan, ja daddy oli jo aikasemmin mulle heittäny, että mitä jos lähtisin vuodeks vaihtoon. Sillon en ollu oikeen vielä varma, enkä valmiskaan jättämään vuodeks kaikkea tätä tuttua ja turvallista. Siitä johtuen oikeestaan lähinkin sinne kielikurssille. Seuraava askel oli sitten etsiä sopiva järjestö. Niitä olin jo pidemmän aikaan katellu ja miettiny mikä olis paras mahollinen. Aluks päädyin AFS:ään, jonka haastattelussa kävinkin. Mutta kun sieltä ei alkanu kuulua mitään päätin kokeilla vielä STS:nkin kautta, ja eikös mitä; sain ihan parin viikon sisällä kirjekuoren, jossa mut hyväksyttiin niitten vaihto-ohjelmaan. Siitä alko sitten hirveä papereitten täyttäminen, valokuvien teettäminen ja lääkärissä ja terveydenhoitajan luona käyminen. Tätä hankaloitti vähän se, ettei mulla ollu kun vaan muutama viikko aikaa täyttää kaikkia näitä kaavakkeita, sillä olin päässy koulun Rooma-proggikseen, jossa edellisenä keväänä meijän luokse oli tullu italialaisia nuoria viikoks ja nyt vastaavasti oltiin me lähössä niiden luo viikoks Roomaan. Lisäks meillä oli tollon meneillään koulun näyttis-proggiks Pikku Naisia, joka vei ihan hirveesti aikaa, kun harkkoja saatto olla ihan iltamyöhään asti ja joskus jopa viikonloppusinkin. Selvisin kuitenkin kaikesta tästä ja mut palkittiin ihanalla viikolla Roomassa, ja sen jälkeen kun meillä aika nopeesti alko esitykset siinä Pikku Naisia -proggiksessakin oli fiilis ihan katossa.
Noitten pepereitten lähettämisen jälkeen alko sitten odotus isäntäperheestä, alueesta yms. Aluks olin laittanu hakupapereihin aluetoivomukseks Floridan, mutta en sitten laittanukaan sitä noihin lopullisiin papereihin, sillä siitä olis kuitenki pitäny maksaa 400e lisää ja kun pidemmälle mietin niin eihän sillä alueella loppujen lopuks niin suurta merkitystä ole. Kunhan saisin vaan hyvän ja just mulle sopivan perheen ja saisin sieltä ystäviä ja oppisin lisää amerikkalaisesta kulttuurista sekä enkun kielestä, olisin enemmän kuin tyytyväinen!
Tässä keväällä kävin sitten STS:n toimistolla kielitesteissä. Ne sano siellä, että moni USA:han lähtevä joutuu kuulemma ne tekemään, että monet koulut vaatii ne ja osaltaan siihen vaikutti varmasti myös se, että mulla on todettu lukivaikeus tai lukihäiriö mikä nyt onkaan, mutta niin sillä ne halus myös testata, ettei se vaikuta mun siellä opiskeluun.
Nyt ollaankin sitten tässä päivässä, ja odotellaan tietoja. Aika on menny niin nopeesti, etten tavallaan osaa vieläkään ajatella, että oon lähössä vuodeks pois, mutta toisaalta kuitenkin aattelen sitä tosi paljon! Ristiriitasta jälleen kerran :D Mutta nyt tästä on tullu kyllä jo aikamoinen romaani, että en taida noista mun ajattelemista jutuista enempää kirjotella tähän tällä kertaa, kädetki alkaa kohta kramppata :D
Ps. Näitten kuvien sovittaminen tänne tekstin joukkoon on hirmuhankalaa:D
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Jännitystä ilmassa
Tänään tuli postissa semmonen STS:n lehti, jossa oli kaikennäköstä tietoa STS:stä ja vaihtovuodesta yleensäkin; niitä samoja tietoja, mitä oon aikasemmin eri paikoista moneen kertaan lukenu. Oli vaan jotenki tosi kiva lukea kaikkia niitä esittelyjuttuja USA:sta ja miettiä, että ensi vuonna olen siellä kaikkien niiden asioiden keskellä! Tuntuu, että siihen on kamalan pitkä aika vielä, mutta tarkemmin kun miettii, on tääkin vuosi kulunu tosi nopeesti. Ristiriitasta.
Toivon vaan, ettei se vuosi siellä kuluis liian nopeesti, vaikka siltä nyt varmaan aina tuntuu jokasen onnistuneen reissun jälkeen, ainakin musta. Toisaalta en tiedä, koska en oo koskaan ollut poissa kotoa yli kuukautta. Jännittävää!
Niitä isäntäperhe- ja aluetietoja vieläkin odottelen. Voisvat kyllä alkaa jo tulla, ku alkaa tässä pikkuhiljaa ärsyttää ku aina ku tulee puheeks ens vuos, on ensimmäinen kysymys "minnes päin sä nyt sitte meetkään?" tai "ootkos sä saanu jo tietoa siitä isäntäperheestä?" Ihan ku mä en kertois siitä sitte ku saan ne tietää. ÄÄ.. raukeis vaa tää jännitys, ku on nii moni asia auki..
Mutta, eiks se nii mee, että HYVÄÄ KANNATTAA ODOTTAA!
Toivon vaan, ettei se vuosi siellä kuluis liian nopeesti, vaikka siltä nyt varmaan aina tuntuu jokasen onnistuneen reissun jälkeen, ainakin musta. Toisaalta en tiedä, koska en oo koskaan ollut poissa kotoa yli kuukautta. Jännittävää!
Niitä isäntäperhe- ja aluetietoja vieläkin odottelen. Voisvat kyllä alkaa jo tulla, ku alkaa tässä pikkuhiljaa ärsyttää ku aina ku tulee puheeks ens vuos, on ensimmäinen kysymys "minnes päin sä nyt sitte meetkään?" tai "ootkos sä saanu jo tietoa siitä isäntäperheestä?" Ihan ku mä en kertois siitä sitte ku saan ne tietää. ÄÄ.. raukeis vaa tää jännitys, ku on nii moni asia auki..
Mutta, eiks se nii mee, että HYVÄÄ KANNATTAA ODOTTAA!
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Tästä se alkaa!
Oon jo pitkään suunnitellu tän blogin tekemistä, mutten ollu vielä tähän päivään mennessä saanu sitä ajatusta pidemmälle. Nyt vihdoin sain sen kuitenkin näin alustavasti aikaseks. Niin ja mikä oiskaan ollu sopivampi aika tehdä tää ku näin ennen koeviikkoa? Yks syy vaan jättää ruotsin sanojen opettelu, matikan harjottelu yms toiselle päivälle! :D
Elikä niille, jotka ei mua tunne/tiedä, oon 17-vuotias tyttö Vantaalta ja lähdössä ensi vuodeksi vaihtoon Jenkkeihin STS:n kautta. Ja tarkotus olis nyt kirjotella tänne aina toivottavasti melko tasasin väliajoin mun tekemisiä, kuulumisia yms. vaihtovuoteen liittyen.
Isäntäperheestä, osavaltiosta tai edes lähtöpäivästä en tiedä vielä juurikaan mitään, mutta niitä odotellessa ja jännitellessä tässä mennään! Haluaisin vaan niin kovasti saada jo tietää, minne päin USA:ta oon menossa ja sen isäntäperheen myös ja lähtöpäivänkin.. eli kaiken mahollisen siis! :D
Näin aluks täällä voi olla aika hiljasta, mutta koitan kirjotella aina kun saan jotain lisätietoa! Joten, seuraavaan kertaan sitten:)
P.S. Saa kommentoida, ja ois tosi kiva, jos jaksaisitte! :)
Elikä niille, jotka ei mua tunne/tiedä, oon 17-vuotias tyttö Vantaalta ja lähdössä ensi vuodeksi vaihtoon Jenkkeihin STS:n kautta. Ja tarkotus olis nyt kirjotella tänne aina toivottavasti melko tasasin väliajoin mun tekemisiä, kuulumisia yms. vaihtovuoteen liittyen.
Isäntäperheestä, osavaltiosta tai edes lähtöpäivästä en tiedä vielä juurikaan mitään, mutta niitä odotellessa ja jännitellessä tässä mennään! Haluaisin vaan niin kovasti saada jo tietää, minne päin USA:ta oon menossa ja sen isäntäperheen myös ja lähtöpäivänkin.. eli kaiken mahollisen siis! :D
Näin aluks täällä voi olla aika hiljasta, mutta koitan kirjotella aina kun saan jotain lisätietoa! Joten, seuraavaan kertaan sitten:)
P.S. Saa kommentoida, ja ois tosi kiva, jos jaksaisitte! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)