tiistai 20. huhtikuuta 2010

Sitä sun tätä eikä oikeen niitäkään

Eilen tuli STS:ltä taas postia. Niitä kirjeitä on niin kiva saada, ku tietää, että aina siellä sisällä on jotain kivaa. Tällä kertaa tuli kutsu valmennustilaisuuteen, joka on siis 15.5. Helsingissä, ja ohessa oli semmonen lappu, joka pitää vanhempien kanssa täyttää ns. ennakkotehtävänä ennen ku menee sinne. Siinä pitää kuvitella, että meille tulis amerikkalainen vaihtari ja sit siinä oli erilaisia kysymyksiä siihen liittyen. Tuntu kyllä vähän oudolta lukea niitä, ku suurin osa tuntu niin itsestäänselvyyksiltä. Esimerkiks kuka oikeesti laittas päälleen paidan, jossa lukee "vitun päivänsäde", jos istutaan ei niin tuttujen vieraitten kanssa kahvipöydässä? Tai no ehkä joku vois, mut itel ei ainaskaa tulis ees mieleen. Mutta tarkotuksena varmaan oli käydä läpi asioita, joita varmaan kannattaa välttää ja joissa kannattaa asettua ehkä ensin sen perheen asemaan ja miettiä, miltä niistä tuntuis, jos tekisin jotain tommosta.

Toisaalta noista kysymyksistä alko miettiä, että mitä jos onkin sitte jollain lailla "huono" vaihtari. Jos tekee jotain tahtomattaan väärin. Muutenkin oon miettiny, että varmasti siellä on erilaiset tavat ja tottumukset, niinkun varmasti joka kulttuurissa. Ja varmasti ne vaikuttaa niitten näkemykseen siitä millasena ne mut näkee, ihan niinkun munkin tavat ja tottumukset vaikuttaa mun tekemiin päätöksiin asioista. Voisin hyvinkin kuvitella että tällänen ihan perus suomalainen tyttö voi aika helpostikin tuntua osin ehkä vähän töykeältä, varsinkin jos unohtaa puheestaan kaikki please:t sun muut, joita suomessa harvemmin käytetään. Hieman kärjistäen vois sanoa, että suomalaisuuteen oikeestaan kuuluu tietty pidättyväisyys verrattuna moneen muuhun kulttuuriin, ja huomaan sen usein itessänikin. Esimerkiks bussissa ei koskaan istuta toisen viereen ellei oo pakko (toisaalta mun mielestä luo ihmisestä hirveen epäkohteliaan kuvan, jos istuu sillä käytävänpuoleisella paikalla tai jos pitää laukkua siinä toisella penkillä jos bussi on täynnä, en tiedä miks :D), minkäänlainen small talk ei kuulu moneenkaan tilanteeseen esim. kaupassa just ja just saatetaan sanoa moi tai hei tai jotain tommosta myyjälle eikä kavereillekaan aina moikata, mikä musta kyllä on vähän outoa, mutta tollasta. Sit kun aattelee nii tuntuu varmaan aika oudolta, kun yhtäkkiä ympärillä onkin ihan erilaiset tavat ja tottumukset, kun mihin on tottunu, vaikka oiskin positiivisella asenteella liikkeellä. Ja tätähän vaihtarina olo oikeestaan juuri on; sen maan kulttuurin opettelua ja omaksumista. Ja se onkin yks mun päätavotteista, että oppisin sen vuoden aikana niin paljon kun vaan mahdollista Amerikan kulttuurista (joka pitää sisällään siis kaikki tavat ja tottumukset, kielen yms.).

En oikeen nyt tiedä, millanen tästä mun tekstistä tuli, että onko tässä mitään päätä tai häntää, mutta jossei tästä kokonaisuutena saa selvää nii ainakin yksittäisiä asioita. Pointti mulla tässä oikeestaan oli vaan alustaa tota tulevaa valmennustilaisuutta ja mun pohdintoja tai jotain tommosta, sillä ootan paljon tota päivää, kun saa tavata muita vaihtareita ja jutella vuoteen liittyvistä asioista! :)

Perhe-, alue- ja lähtöpäivämäärätietoja odotellen,
Julia

6 kommenttia:

  1. Varmaan aluks vaikeeta just tommonen please -sanan käyttö.
    JA kaupassa kyllä ärsyttää aina jos myyjät ei sano moi tai hei ja kato silmiin!! :D tekis mieli sanoo et millasta palveluu se tällänen on. :P

    VastaaPoista
  2. no nii! ja tänää ku olin menos bussil kotii ni se bussi oli vähä edempänä sii pysäkil ku yleensä, sit mietin et pääseeköhä sinne jo vai ei ja jäin seisoo siihe ovie etee ni sit se kuski vaa avas ne ovet vihasesti ja sano mulle ja parille muulle tytölle, jotka myös oli sii et "onks teil joku ongelma ku te seisotte sii, etteks te tajuu, et tää bussi ei lähe vielä ja et mä peruutan sitte tohon pysäkille" sit oltii vaa sillee ok, mut kivaa palveluu tommone et huutaa kurkku suorana asiakkaille, kyllästyny työhönsä tai jotain mut silti :DD

    VastaaPoista
  3. Oon itse tana vuonna vaihtarina (jenkeissa) ja aluksi itseakin mietitytti, etta miten tulen oppimaan Small Talkin ja olin ihan etta MITA MITA, kun kaupantatit kutsuivat Honey tai Dear. Mutta kun ihmiset ymparilla kayttaytyvat niin koko ajan, niin se alkaa vaan tuntua itsestaan selvyydelta :) Se tulee ihan automaattisesti! Siita ei kannata tosiaankaan stressia repia. Rakastan tata ystavallisyytta taalla :)

    VastaaPoista
  4. vitsit kuulostaa nii ihanalta kaikkeen tähän "töykeyteen" verrattuna :D sitä vaan alkaa miettii kaikkii tämmössii eroavaisuuksii ja yhdistelee niihi omii pelkoi ain välil kaikkien niitten positiivisten juttujen seassa, ku tota vaihtovuotta miettii ja kun aina välillä oikeesti tajuaa, että on lähössä muualle ilman ketään tuttua yksin vuodeksi. tottakai se on pääosin tosi positiivinen asia ja juttu, jota oikeesti haluan ja oon jo pitkään halunnu ja uskon että siitä vuodesta tulee ikimuistonen missäpäin sitte oonki ja keitten kanssa, mut ain välil vaa tulee kaikki ne pelotki mieleen. mut sulla on varmaan ollu ja on vielä jos ei muuta niin ikimuistonen vuos! missä päin usa:ta oot? (tai jos luet vielä tätä :D) :)

    VastaaPoista
  5. Mul tuli mieleen että monikaan vaihtari ei ehkä tuu ajatelleeks vuotensa alussa sitä, että vaihtariperhe ym. ihmiset saattaa ihmetellä vaihtarin aluks "tylyä" käytöstä. Just tota mitä kuvailit, small talk, please, jne. On hyvä muistaa kertoa ihmisille ettei meidän kotimaassa ole tapana käyttää esim. kohteliaisuusmuotoja ja muutenkin puhutaan aika suorasanaisesti asioista. Tämän kuultuaan isäntäperhe varmasti ymmärtää vaihtaria ja tämän käytöstä paremmin. :) -nella-

    VastaaPoista
  6. hyvä pointti nella, pitää muistaa :) harmi ku tää ei ilmota näistä kommenteista ni en oo tajunnu kattoo näitte aikasempie tekstie kommenttei :o mistäköhän sen sais? :D tekniikan ihmelapsi oon :D

    VastaaPoista