tiistai 22. kesäkuuta 2010

Lähtö lähenee, päivät vähenee

Tuntuu oudolta laskea päiviä mahdollisiin lähtöpäiviin, mutta kun niitä tänään laskeskelin niin enimmillään mulla on enää 74 päivää lähtöön. Se kuulostaa tavallaan tosi paljolta, kun toisilla on puolet vähemmän, mutta kun ajattelee tarkemmin, menee noi reilut seittemänkymmentä päivää kyllä aika nopsaan. Mutta ainakin mulla nyt on aikaa vielä murehtia ja hyppiä, odottaa.


Toisinaan on tosi rasittavaa, kun ei tiedä tulevasta yhtään mitään. Sitä voi vaan avata kalenterin, joka vilisee tyhjyyttä. Mulla ei useinkaan ole näin, enkä oikeen tiedä, osaanko nauttia siitä oikeella tavalla, kun yleensä vaan aina suunnittelen kaiken jo ihan äärimmilleen. En tykkää jättää asioita viime tinkaan ja ehkä just siks tää tuntuukin niin epätodelliselta.


Toisaalta on jännittävää, ettei ole mitään mitä odottaa, mutta samalla sitä odotettavaa on sitäkin enemmän. En oikein osaa kuvitella, mitä mun pitäisi odottaa. Mietin paljon, millasen perheen haluaisin, mutta loppujen lopuksi aina päädyn siihen, että jokasessa omat puolensa, eikä mulle oo muodostunu oikeen minkäänlaisia lempparihaaveita niistä. Aluekin on sitten yllätys. Rakastan yllätyksiä, mutta vihaan odottamista ja sitä tietämättömyyttä, mitkä niihin aina kuuluu. Mutta kunhan en odota liikoja, tiedän, että teen ens vuodesta ittelleni parhaimman ikinä!


Ollaan hoidettu tänään äidin kanssa paljon asioita. Vois sanoo, että meillä on ollu asioittenhoitopäivä. :D Mulla oli heti aamusta hammaslääkäri. Se oli mun vika hammaslääkäri ennen rautojen poisottamista (saan ne pois ens viikon alussa!). Sitten sain otettua myös viimesen hepatiittirokotteen ja jäykkäkouristusrokotekin tuli otettua varmuuden vuoks. Käytiin myös ostamassa mulle matkalaukku! Nyt voin sitten alkaa harjotella pakkaamista, saa nähdä miten onnistun saamaan reiluun kahteenkymmeneen kiloon vuoden tavarat, kun jo laukku itsessään painaa reilut neljä kiloa. Pitää vaan yrittää jättää kaikki turha pois. Oon vaan niin huono siinä, ku hamstraan aina kaikkea vähemmänkin tärkeää.. Laitan tähän loppuun vielä muutaman kuvan siitä mun uudesta laukusta. Se on väriltään tollanen viininpunasen ja lilan sekotus ja siihen mahtuu 78 litraa, mikä on musta kyllä tosi paljon. Pitää vaan yrittää kattoo sitten takaskin päin tullessa, ettei painorajat ylittyis.



2 kommenttia:

  1. Mäki rakastan yllätyksiä, mut odottamisen tuska - ah :D mulle viel kerrottiin STS:ltä tänään et parin päivän sisässä saan tietää perheen nii tää käy ihan sietämättömäksi..

    VastaaPoista
  2. nii no varsinki toi ois ihan sika ärsyttävää, ku tietäs, et on pia löydetty, mut ei kuiteskaa tietäs, en varmaa oikeest pysyis housuissani! :DD mut aattele, muutaman päivän päästä, kaikki se sun odotus ja jännitys sitte palkitaa!!

    VastaaPoista