My visa is done!

En oo taas vähään aikaan kirjotellu tänne, kun on ollu vaihtarijuttujen lisäks mielessä myös paljon muuta. Oon viettäny lepposaa ja mukavaa kesää; ollu siis kotona, nähny kavereita ja yrittäny nauttia tästä välillä jopa turhan lämpimästä epäsuomalaismaisesta säästä. Paras esimerkki tosta jälkimmäisen nauttimisesta oli varmaan pari päivää sitten, kun istuttiin Julian kanssa lähemmäs tunti KUUMASSA bussissa, jossa OLI LÄMMITYS PÄÄLLÄ! Ei toki ollu ihanaa päästä ulos siitä tappokoneesta! (Joo ja katotaan, niin mulla tulee ikävä noita busseja siellä kaukana, kun ei oo julkista liikennettä. Ehkä mä sit sen vuoden jälkeen osaan arvostaa noita HKL:n bussikuskeja, jotka AINA OSAA käyttää ilmastointia). Mutta toi oli vaan huono ja ärsyttävä juttu, joka jäi mun mieleen. Oikeesti ihan vilpittömästi tykkään lämpimästä tosi paljon ja oon ilonen, että Suomessa vihdoin on tämmösiä säitä!













































Mulla meni synttäritkin tossa viikko sitten, ja nyt oon sitten virallisesti aikuinen (ainakin niin kauan kun oon vielä täällä Suomessa eli sen jonkun kuukauden, sitten musta tulee taas lapsi tai nuori tai jotain, ja oon kyllä ihan ilonen siitä, koska en oikeen pysty kuvittelee itteeni aikuisena, vielä!)



Maanantaina mulla oli vihdoin viisumihaastattelu ja vaikka niin monesta paikasta olin lukenu ja kuullu, ettei sitä kannata jännittää eikä hermoilla, niin kyllä mä silti vähän sitä jännitin, ja ihan turhaan! Paikalle sinne oli tosi helppo löytää, ei ollu missään monien pikkuteitten seassa vaan ihan helpolla ja näyttävällä paikalla. Siinä edessä piti sitten jonkin aikaa odotella ennen ko semmone virkailijamies tuli tarkistaa passin ja sen viisumihakemuksen vahvistussivun. Sitten piti taas odotella pari minuuttia, kunnes se sama virkailija pyys sisälle, missä oli semmonen samanlainen turvatarkastus kun lentokoneeseen mentäessä (eli piti ottaa vyö pois ja laittaa se ja paperit laukun kanssa semmoselle hihnalle, josta ne meni läpivalasukoneen läpi ja ite piti kävellä kans metallinpaljastimen läpi). Laukku piti sitte jättää siihen odottamaan ja vaan paperit sai ottaa mukaan. Siitä mut laitettiin sitten ulkopuolella olevalle penkille pariks minuutiks taas odottelemaan, kunnes sieltä tuli taas joku vartija ja yks toinen vaihtariks lähtevä tyttö, ja se vartija saatto meijät sinne ite haastatteluhuoneeseen. Siellä me sit ootettiin joku kaks tuntia ja tutustuin muihin vaihtariks lähteviin, kunnes mut vihdoin pyydettiin siihe tiskille, missä piti antaa kaikki paperit ja passi ja kirjattu kirjekuori. (Mullahan kävi siinä sitten semmonen moka, että blondi kun oon, luulin, että kirjattu kirjekuori on vaan tavallinen kirjekuori, johon ite on kirjottanu osotteen ja laittanu postimerkit valmiiks, ja annoin sitten sen, mutta eipä toi näköjään haitannu ku ne sano, että se on ok ja otti sen). Ton jälkeen multa otettiin sitten heti perään sormenjäljet joka sormesta, eka vasemmasta, sitten oikeesta kädestä ja vikaks peukaloista. Sitten piti mennä taas odottelemaan ja meni joku puolisen tuntia varmaan kun se nainen sieltä sitten kutsu mut semmoseen kopperoon. Se oli sitten se ns. haastattelu, jos sitä nyt semmoseks voi sanoa, kun se kysy multa vaan, että tiedänkö vieläkään, minnepäin oon menossa, sitte mitkä on mun lempiaineita koulussa, oonko toivonu mitään minnepäin USA:ta haluisin ja että mitä urheilua haluisin vuoden aikana harrastaa. Sitte hää vaa selitti, että lähettää viikon/parin sisällä paperit, passin ja viisumin tulemaan ja sit sainki lähteä. Koko juttu siis kesti kokonaisuudessaan yli kaks tuntia, mutta ite haastatteluun ja noihin meni varmaan vaan joku 10-15 minuuttia, ja kaikki haastattelut ja sormenjälkien otot sun muut oli englanniks, mutta kyllä siinä tyhmempikin pärjäis. Siitä sitten piti taas oottaa vartijaa, joka saatto maks. viis ihmistä kerrallaan takas sinne aulaan, josta sai sitten laukun takasin ja sit sai vaan lähteä.
















Selitin ton nyt ihan kokonaisuudessaan, vaikka tosi monet sen on jo omassa blogissaan tehny, mutta eihän tota oo pakko kenenkään lukea, jossei jaksa :) Sen viisumin sain tänään postissa ja voitte vaan kuvitella, kuinka helpottunu olin kaiken ton kirjattu kirje -sählingin jälkeen, kun monet vaan pelotteli, että joku vielä varastaa ja ottaa itelleen ne, kun tulee normipostin mukana, mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin! Nyt mulla on viisumi ja kaikki paperijutut melkein kunnossa, Kelalle pitäs saada yks kaavake vietyä, mutta muuten, pitää vaan hommata enää tuliaiset ja ois kiva saada tietää se perhe vihdoin!! :D Nyt Julia kuitenkin kiittää ja kuittaa :)