It's only ONE week!

En voi käsittää, että lähtöön on enää viikko! On vaan niin vaikee kuvitella lähtevänsä minnekään, kun ei vieläkään tiedä mistään mitään. Kaikki tuntuu jotenki niin epävarmalta ja epätodelliselta, enkä yhtään osaa kuvitella, että viikon päästä mä sitten istun lentokoneessa nokka kohti Amerikan mannerta. On niin hassu olo, semmonen oudon ristiriitanen. Samaa aikaa yritän selitellä itelleni kuin vaikeeta niitä isäntäperheitä on löytää ja että aina on joitakin, jotka saa ne perheet vasta ihan viimetingassa, mutta samalla mua ärsyttää ihan hirveesti tää kaikki epätietosuus ja odottaminen, joka pidentyessään tuntuu vaan hidastuvan koko ajan. En vaan olis osannu kuvitella sillon vuos sitten, että tässä mä istun läppärin ääressä yhtä tiedottomana ja toimettomana ku sillon kaikkien niitten hakupaperijuttujen täyttelyn jälkeenkin. Sitä vaan koko ajan jotenki aatteli,
että en mä ole se jolle ne tiedot tulee viimisenä, että oishan se ihan hirveetä, mutta en mä koskaan kunnolla aatellu, että mä oikeesti olisin se, yks niistä, jotka saa ne tiedot viimisenä.

Nyt mä kuiteskin istun tässä ja tiedän, että ne tulee ens viikon alussa ja voitte vaan kuvitella, kuinka odotan sitä yhtä soittoa. Oon miljoona kertaa kuvitellu päässäni sen tilanteen ja miettiny pääni puhki, miten mut muka sais yllätettyä sillä enää, ku kaikki aina sanoo, että se tieto tulee sillon, kun sitä vähiten odottaa. Jotenkin vaan aika vaikee uskoo tota, kun ootan sitä ihan koko ajan :D Mutta we will see that!

En haluu, että tästä tulee mikään valitusvirsipostaus, sillä tiiän kuinka inhottava on lukea pelkkää valitusta koko ajan, joten jätin tähän loppuun ilosimmat asiat, että jäis hyvä maku kaikille suuhun, tai ainakin mulle. En vaan oo valittajatyyppiä, ennemmin yritän ettiä kaikesta sen positiivisen puolen ja tässä odottamisessa se on ehdottomasti se, että koko mun kesä ja nää pari viikkoa on ollu ehkä ihaninpia ikinä! Oon tehny vaikka miten paljon kaikkea uutta ja nähny kaikkia ihania ja kokenu niin paljon kaikkea. Ja oon mahottoman ilonen siitä, että oon saanu viettää mun synttäreitä juhlien oikeen kunnolla, kokee Ykkösten tervetuliaisjuhlan, pukeutua toogaan, olla jatkoilla Alppipuistossa, päätyny Metro-lehteen kouluruuan odottamisen takia sen ainoan kerran kun tällä viikolla olin koulussa syömässä (haha), nähdä Toy Story 3:n Suomessa, kiertää Taiteiden yössä ja vaikka mitä muuta ihanaa! En ois kokenu noista varmasti puoliakaan, jos oisin lähteny aiemmin, ja vaikka musta on välillä tuntunu, että ois voinu jo lähtee nii on ollu ihanaa ottaa vaan rennosti ja nähdä kaikkia mahollisimman paljon. Ja nyt vihdoin, sillon viikon päästä, oon varmasti valmis lähtemään! Oon oppinu tosi paljon ittestäni pelkästään tän odottamisen kautta, joten saa nähdä mitä kaikkea vielä tuunkaan vuoden aikana oppimaan! Yks hyvä veikkaus vois olla, että ainaskin englantia! ;)




























































Love you all, Julia